Blogiarkisto

maanantai 27. helmikuuta 2017

Valmistautuminen pitkälle bussimatkalle Aasiassa


Hei, hengissä ollaan hiljaisuudesta huolimatta! Ollaan huristeltu pitkin Vietnamia meidän Gekolla ja tällä hetkellä majaillaan Huessa, Keski-Vietnamissa. Johonkin se aika on vain hurahtanut - meidän Vietnamin päättäri nimittäin jo siintää reilu 700km päässä. Huomenna aamusta saavutaan Hanoihin.

 Mopolla tällaista matkaa ei todellakaan taitettaisi yhdessä yössä, joten päätettiin pitkän pähkäilyn jälkeen ostaa dösäliput. Kyllä, Gekko tulee meidän kanssa samalla kyydillä Hanoihin. Lentäminen paikalle olisi houkutellut (ja on halpaa), mutta ei haluttu vielä myydä Gekkoa. Alunperin meidän piti ajaa perille (kuten tähänkin asti), mutta täällä Keski-Vietnamissa on ollut tosi surkeat säät, eli ajaminen kaatosateessa ei houkuttele. Dösällä kulkeminen mopon kanssa ei muuten ole ihan halpaa. Meidän liput maksoi 11 dollaria/hlö, mutta Gekko kustantaa 35 dollaria. Öh. Juna olisi ollut ihan ykkösvaihtoehto, mutta silloin Gekko olisi tullut 2-3 päivää perässä Hanoihin. Ei sekään oikein tuntunut järkevältä, kun ollaan ajamassa Halong baylle.

Ensi yön 14 tunnin (luultavasti pidempikin) dösämatkasta inspiroituneena ajattelin naputella siitä, miten itse valmistaudun pitkille dösämatkoille (ja osinhan nämä toimii vaikka juna - ja lentomatkoillakin). Postauksen kuvat ovat viime aikaisia räpsyjä reissusta, löytyvät myös instagrammista nimimerkillä @erikivaa.


Bussivaihtoehtoja Aasiassa on erilaisia. Jos vain mahdollista, niin kannattaa valita se mukavin vaihtoehto, sillä usein välimatkat ovat pitkiä - erityisesti, jos matkustaminen tapahtuu yöllä. Me suositaan sleeper busseja. Esimerkiksi Intiassa ja Laosissa penkkien tilalla oli patjat. Täällä Vietnamissa tuolit on kallellaan. Thaimaassa meillä oli bussi, missä jalkatilaa oli ihan mielettömästi ja tuolit sai itse säädettyä lähes makuuasentoon asti. Liput saattavat olla arvokkaampia, mutta pitkällä matkalla sleeper on huomattavasti mukavampi vaihtoehto.


Ennen lähtöä on hyvä pakata päiväreppu jo valmiiksi bussimatkaa varten. Itse pakkaan omaan reppuuni ison huivin (tällä reissulla saronki), jota voi käyttää peittona tai vaikka pään alla tyynynä. Yöt voivat paikoitellen olla hyvinkin kylmiä tai vähintään bussissa huudatetaan ilmastointia täysillä. Aluksi ehkä kiva ajatus, mutta pitkään paikoillaan kököttäessä hytiseminen kylmästä on taattu. 


Bussit saattavat tehdä muutaman lyhyehkön pysähdyksen matkan aikana. Tällöin pääsee käymään vessassa ja usein ostamaan pientä snäksiä matkalle. Joillakin pysäkeillä pääsee syömään ihan kunnon ruoankin. Tästä huolimatta on hyvä varata matkalle pientä evästä jo etukäteen, sillä tauoista ei ole etukäteen mitään tietoa. Muutama pullo juotavaa (vettä), sipsiä, pähkinöitä ja hedelmiä tms. Aamulla on myös aika luksusta, jos pääsee huuhtomaan suun suuvedellä tai vähintään mussuttamaan purkkaa. Busseissa hampaiden pesu on meinaan hankalaa.


Pitkään paikoillaan kököttäessä mukavat vaatteet on ihan ykköset. Itse suosin haaremihousuja (näiltä et voi välttyä Aasiassa reissatessa) ja isoa, lämmintä hupparia. Kengät otan aina pois jalasta. Haaremihousujen alle mahtuu myös hyvin rahavyö, johon saa passin, kortit ja rahat. Tällöin ei haittaa, vaikka et voisikaan vahtia päiväreppua jatkuvasti (välillä on hyvä nukkua). Rinkasta on myös hyvä ottaa kaikki arvotavarat pois ja laittaa ne mielummin päiväreppuun, mikä on mukana matkustamossa. Isoja matkatavaroita ei voi vahtia matkan aikana. Ollaan luettu siitä, kuinka jossakin päin rinkoista on hävinnyt tavaraa bussimatkan aikana.

Matka taittuu muutoinkin mukavemmin, jos on musiikit korvilla. Mulla on kännykässä Spotify, joka toimii offline tilassa. Latasin siihen Suomessa etukäteen levyjä, joita voi nyt reissussa kuunnella ilman nettiä. Ainakin monissa Vietnamin sleeper dösissä näyttäisi olevan wifi (meillä myös ensi yönä), joten kannattaa myös ladata kännykän akut etukäteen.

Lisäksi oon pakannut päiväreppuun vessapaperia (käsien ja suun pyyhkiminen, vessassa käynnit) ja korvatulpat. Kirjankin ottaisin mukaan, jos mulla ei olisi taipumusta matkapahoinvointiin... Sen vuoksi otan mukaan vielä pari muovipussia ja pahoinvointilääkkeet. Pitkät välimatkat ja vuoristotiet ei todellakaan ole kiva juttu. Toivottavasti matka Huesta Hanoihin olisi suoraa tietä. Yh.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Jumissa Takeossa




Todella turhauttavaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän olisi tänään pitänyt ylittää raja ja saapua Vietnamiin. Meillä oli majoituskin jo etukäteen varattuna ja suunnitelmat valmiina rajan ylitystä varten..


Mutta sitten me saatiinkin molemmat vatsatauti samanaikaisesti. Tänään aamuyöstä oli vain todettava, ettei meistä ole vielä Vietnamiin lähtijöiksi, vaan on pakko olla vielä kolmas yö Takeossa. Kylässä, jossa ei tapahdu yhtikäs mitään.

Oli täällä joku angkor aikainen temppeli, mitä mies jaksoi käydä eilen ihmettelemässä, kun itse makasin sängyssä koko päivän - sama ohjelma jatkuu myös tänään, mutta tällä kertaa meitä on kaksi huoneessa jumittajaa.

Aina ne suunnitelmat eivät reissussa (tai muuallakaan) mene siten, kuin oli suunniteltu. Terkkuja siis sairasvuoteelta. Jatketaan surkeiden kiinalaisten televisiosarjojen katselemista. Tuli telkkarista sentään hetki sitten Harry Potteria vietnamilaisilla teksteillä ja se vasta olikin jotain!

Parempaa lauantaita teille! <3

torstai 9. helmikuuta 2017

Huomioita Kambodzasta ja khmereistä


Kambodzalaiset eli khmerit lausuu kiitokset englanniksi "shänkjyy."

Khmerit on todella ystävällistä sakkia, vaikka yhteistä kieltä ei olisi - Täällä saa päivässä useita hymyjä ja itsekin huomaan olevani hymy herkässä. Lapset tervehtivät ja huutelevat "hello," kun heidän ohi menee. Ihania! :3


Khmerit eivät kieltäydy suoraan (tyypillistä aasialaisessa kulttuurissa). He pyörittelevät rannetta, sormet hieman koukussa; silloin kun jotakin ei ole, he eivät ymmärrä mitä tarkoitat, you name it.

Khmerit ottavat rahat vastaan kaksin käsin. Myöskään kämmentä ei saa näyttää suoraan toiselle ihmiselle, vaan viitotaan rystyset edellä, siten, että sormet hieman peittävät kämmentä. Tämä on yleinen tapa muuallakin Aasiassa (samaten kuin osoittelu, jalkapohjien näyttäminen jne).


Nää rakastaa vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Liikenteessä tungetaan mihin tahansa väliin (pari lähellä piti tilannetta tsek), mopon kyydissä on koko perhe ja usein lapset saavat seisoskella äidin sylissä (mun mielestä se näyttää todella vaaralliselta) ja huvipuistoissa on sellaisia laitteita, mihin meitä ei saisi ikinä. Ilmeisesti äksöni on myös kova juttu; mies oli Kambodzassa v. 2012, ja silloin ainakin busseissa pyöri kiinalaisten listimisvideot...

Ranskalainen kulttuuri näkyy Kambodzassa, erityisesti Phnom Penhissä. On leipomoja, ranskalaistyylisiä rakennuksia, kylttejä ranskaksi.. ja se patonki. Sitä syödään sellaisenaan, täytettynä ja keittojen kaverina. Lähes jokaisella marketilla on myynnissä täytettyjä patonkeja noin 20 sentillä. Täytteet voi joskus vain olla aika erikoisia...


Täällä karaoke ja musiikin soittaminen kovalla on kovia juttuja! Kuvassa esimerkkinä valtavat kajarit temppelissä. Ktv on muuten paikallisten karaokemesta, niitä näkee täällä kaikkialla. Semmoseen puljuun ei ole kuitenkaan aina välttämätöntä mennä; omat valtavat kajarit ja mikit voi virittää vaikka rannalle ollessaan perheen kanssa piknikillä.

Hauskaa on myös se, että tähän asti paikalliset ovat lausuneet sanan "Finland" "Fanlandoona." (Hassu maa?). Tänään sitten eräs khmer pohdiskeli, johtuneeko se ranskankielen vaikutuksesta. En tiedä, mutta väkisinkin "Fanlandoosta" tulee hyvälle mielelle!


Täällä kalja maistuu - niin paikallisille kuin turisteillekin. Kioskeissa on ihan valtavia kaljalavoja ja montaa eri merkkiä.

Täällä on nyt "kylmä, kuiva kausi." Juu, kuivaa on, mutta (ainakin meille) ihan älyttömän kuuma. Varjossa on yli 30 astetta ja kosteusprosentit huitelevat ties missä. Silti samaan aikaan sua vastaan saattaa kävellä khmer toppatakki päällä. Hmm.


Kambodzassa on kiva "käppämeininki." Thaimaasta rajan ylittäessä asfaltit huononivat samantien (jos niitä ylipäätään edes on), eikä meininki ole ihan yhtä "kliiniä," kuin Thaimaassa. Toisaalta täällä on useissa paikoissa myös todella roskaista.. Paikalliset heittävät kaiken roskan samantien luontoon (eikä tää missään nimessä ole kiva juttu, vaikka muutoin pidän Kambodzaa mielenkiintoisempana maana).

Täällä näkyy autokouluja, mutta monilla on liikennesäännöt ihan hukassa - tai sitten niitä ei ole. Liikenne on oikeanpuoleinen, mutta ohittaminen tapahtuu kummalta puolelta tahansa. Ryhmittäytyminen ei onnistu. Liikennevaloja on muutamissa paikoissa, mutta nekin ohitetaan esimerkiksi kaahaamalla bensa-aseman poikki. Kaistaa vaihdettaessa voidaan kevyesti ajaa koko tien poikki. Töötti ei täällä ole niin herkässä, kuin esimerkiksi Intiassa - mies tööttäilee sitten senkin edestä, jos joku tulee törttöilemään meidän eteen. :D Joissakin paikoissa ollaan nähty tiekylttejä, missä on kielletty töötin käyttö.


100 dollaria on täällä todella iso määrä rahaa. Jos on pitänyt rikkoa sen verran, niin sitten mielummin maksaa vaikka useamman yön majoituksessa sillä summalla. Pientä rahaa on hyvä suosia. Automaatista nostettaessa kannattaa nostaa mielummin 290 dollaria, niin saa myös pientä rahaa, eikä tasasummaa 300. Täällä kuitenkin myös näytetään, jos rahaa löytyy! Phnom Penhiin on esimerkiksi rakenteilla huikea "Elite town." Olisi mielenkiintoista tietää, mitä sellaisista asunnoista täällä maksetaan...

Kaduilla näkee paljon "Cambodian people's party" kylttejä. Se ei siis meinaa sitä, että khmerit bailaa jatkuvasti, vaan kyseessä on kommunistisen puolueen kyltit.

Täällä monet naiset kulkevat pyjama päällä julkisilla paikolla - ja oli vuorokauden aika mikä tahansa. Pyjamat ovat usein kuviollisia ja värikkäitä. Rento meininki!


Täällä tehdään ahkerasti töitä, mutta myös mihin tahansa voi virittää riippumaton ja ottaa välissä lungisti. Arvostan.

Kambodzalla on todella kamala historia. Se on kuitenkin myös aihe, joka ei ole tabu. Siitä uskalletaan puhua ja siitä halutaan kertoa myös tuleville sukupolville. 





Kambodza on maa, johon haluan palata vielä jonakin päivänä.

Ps. Pahoitteluni rivien hyppimisestä miten sattuu, tätä se on kännykällä naputtelee postauksia!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kuulumisia



Johonkin se aika vain on hujahtanut! Ensimmäinen reissukuukausi alkaa olla meinaan piakkoin pulkassa. Ollaan nähty ja koettu kaikenlaista - siitäkin huolimatta, etten ole ollut kovin aktiivinen blogin parissa. Syykin on ihan vain siinä, että wifi yhteydet ovat olleet surkeita. Tälläkin hetkellä naputtelen tätä postausta meidän Kampotin vakkaripaikassa. Oli pakko tilata vielä yhdet Angkor bisset, jotta kehdataan istuskella tässä Chim'sin terassilla.



Thaimaassa tosiaan suunnitelmiin tuli muutos ja matkustettiin bussissa 12 tuntia Bangkokiin. Oltiin tosi tyytyväisiä päätökseemme, vaikka sainkin matkan aikana jonkun kummallisen kohtauksen. Olin pyörtyä, koko bussi pyöri silmissä. Luulin että mennään pitkin vuoristojen serpentiiniteitä, vaikka mentiinkin suoraan. Seuraavaksi koko kroppaa alkoi kouristaa, olin kylmännihkeä ja tärisin sekä voin pahoin. Kädet menivät ihan kummalliseen asentoon, siten, ettei niitä voinut käyttää. Varpaat koukistivat sisäänpäin ja vatsaa kramppasi. Hrrr. Onneksi mies oli tukena, yksinään olisin mennyt vielä pahempaan paniikkiin! Noh, kaikesta huolimatta tästäkin selvittiin ja aamuyöstä saavuttiin Thaimaan pääkaupunkiin, Bangkokiin.



Ollaan oltu Bangkokissa lähes viikon ajan v. 2012, joten päätettiin tällä kertaa vain pysähtyä yhdeksi yöksi tuohon suurkaupunkiin. Seuraavana päivänä jatkettiinkin matkaa jo Koh Changille. Haluttiin kovasti saarelle, mutta ainakaan Lonely beach ei ollut meitä varten. Viihdyttiin mestoilla kaksi yötä ja sen jälkeen päätettiin jo jatkaa reissua eteenpäin kohti Kambodzaa.



Ja täällä nyt ollaan! Ollaan oltu täällä reilu viikon ajan ja meikäläinen ainakin fiilistelee tämän maan meininkejä. Rajan ylitys meinasi vähän kuumotella, mutta siitäkin selvittiin meidän suomalaisporukan kanssa. :D Muut jatkoivat matkaa rajalta samantien Sihanoukvilleen, mutta me jäätiin Koh kongiin kahdeksi yöksi. Koh kongilla ajeltiin mopolla, lököteltiin riippareissa ja otettiin iisisti. Tykkäsin Koh kongin "pienen kylän" meiningistä.



Koh kongilta jatkettiin matkaa Sihanoukvilleen aka "Sikavilleen." Yövyttiin Otres rannan kylillä, mitä voin suositella, jos tykkää rauhallisesta menosta. Oltiin Sihanoukvillessä kiinalaisen uuden vuoden aikoihin, mikä osaltaan myös vaikutti paikan hintoihin sekä siihen, että majoitukset oli täyteen buukattuja. Meillä ei ollut mitään varattuna etukäteen, mutta lopulta löysimme kyliltä mukavan bungalow huoneen, jonka terassille ripustimme oman riipparin. Sihanoukvillessä tulin uudestaan kipeäksi (39 kuumetta, kamalat lihas - ja nivelsäryt sekä vatsa sekaisin), jonka vuoksi meidän reissu hieman vielä piteni.



Nyt kaikki on kuitenkin paremmin kuin hyvin. Ollaan viidettä yötä Kampotissa, mukavan kokoisessa kaupungissa Etelä-Kambodzassa. Voisin jäädä tänne vielä pidemmäksikin aikaa. Kaupungin läpi kulkee joki, jonka varteen on rakennettu rentoja bungaloweja. Yövyttiin sellaisessa kolme yötä ja nyt majoitumme keskustassa. Päivät ovat menneet rennosti. Olemme ajaneet Bokor hillille, syöneet hyvin, käyneet veneretkellä ja vuokranneet kajakin elämämme ensimmäistä kertaa.



Ehdottomasti paras juttu kuitenkin oli, kun löysimme itsellemme mopon keskellä Kampotin keskustaa. Olimme Sihanoukvillessä melkein jo epätoivoisesti yrittäneet saada omaa motskaria ja oltiin jo varmoja, ettei hommasta tule yhtään mitään... Kunnes mies bongasi suppailupuljun edestä Honda Win 110cc mopon ON SALE kyltti päällä.



Ja tässä sitä ollaan! Meillä on nyt oma mopo, hänen nimensä on Gekko. Gekon on tarkoituksena huomenna kuljettaa meidät Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin. Sieltä matka jatkuu pärrällä takaisin Etelä-Kambodzaan ja siitä rajan yli Vietnamiin. Gekko on meidän matkakaverina aina etelä-Vietnamista pohjoiseen, jonka jälkeen pistetään Gekko myyntiin seuraaville reissareille joko Hanoissa tai Sa passa. Odotetaan mielenkiinnolla mitä kaikkea on tuloillaan; meidän Gekosta hajosi heti seuraavana päivänä ostosta kaasuvaijeri ja seuraavana yönä valot. Aja siinä nyt sitten pilkkopimeässä, kun meidän tiellä ei ole edes valoja. :D mutta selvittiin! Mopon huolto on täällä erittäin halpaa ja huoltamoita riittää kyllä jokaiselle sormelle.



Semmoista! Toivotaan, että tästä eteenpäin nettiyhteydet olisi hieman näppärempiä, niin tulisi tästä blogin päivittelystäkin jotain. ;) Aion vielä kirjoitella yksityiskohtaisempiakin postauksia paikoista, joissa olemme vierailleet. Mopon ostamisesta ja rajan ylityksestä tulee myös oma postauksensa, mutta vasta sitten, kun ollaan itsekin aiheesta vielä hieman viisaampia. ;)


lauantai 21. tammikuuta 2017

Mae sariang



Iltaa! Tai päivää, eikös Suomessa ole iltapäivä?

Köllöttelen täällä suihkunraikkaana meidän pehmeässä (!) sängyssä Mae Sariangissa. Saavuttiin tänne eilen neljän tunnin ajomatkan jälkeen. Matka vaati kolme pahoinvoinnin estotablettia, mutta selvisin reissusta hienosti! Mä aina vähän jänskään etukäteen kaahailua tuolla vuoristojen serpentiiniteitä pitkin..

 Jos Mae hong son oli hiljainen kaupunki, niin tässä kylässä aika vasta onkin pysähtynyt. Otettiin todella mukava huone 700 bathilla (n. 18-19e) Riverbank guest houselta. Meillä on oma parveke suoraan joelle päin. Huone on viihtyisä ja ollaankin vietetty täällä tyytyväisinä useampikin tunti. Omalla parvekkeella kylmä limu maistuu aina paremmalta. :) Guest houselta sai lainata polkupyöriä, joten käytiin hieman polkemassa kylää ympäri. Tuo 700 bathia ei loppupeleissä ollut yhtään huonompi diili, kun ennen tätä huonetta käytiin katsomassa muutamia huoneita hintaan 300-450 bathia (8-11e).. Yksi oli pieni luola, mikä haisi perunakellarilta (hometta). Toinen oli hyvinkin kolkko ja suttuinen.. Kolmas huone meinattiin ottaa jo, vaikka sängyt olivat kivikovat (perus) ja huoneet aika nuhjuiset.. kunnes huomattiin, että toinen sängyistä kuhisi ötököitä, ikkunoissa oli isoja sirkkoja tai muita kammotuksia ja huoneen verhot, mitä ei oltu pesty aikoihin, kuhisivat nekin elämää ja osaltaan roikkuivat toisen sängyn päällä. Me ollaan totuttu monenlaisiinkin murjuihin, mutta 300-450 bathia (8-11e) on aika paljon tuon tasoisesta. Tämän hetkiseen guest houseen kuuluu ilmaisen pyörälainan lisäksi ilmastointi, lämmin vesi, pehmeä ja puhdas sänky, oma parveke sekä ilmaiset kahvit ja teet. Lisäksi miljöö on todella viihtyisä. Mielummin siis hieman kalliimpi majoitus kylässä, jossa ei tapahdu mitään, kuin yöpyminen kammottavassa luolassa, jossa ei todellakaan halua hengata vain huvikseen. :D Summasummarum - ollaan todella tyytyväisiä päätökseemme!



Huomenna meidän olisi tarkoituksena jatkaa taas matkaa. Alunperinhän ideana oli Mae sariangin jälkeen matkustaa Mae Sotiin yhdeksi tai kahdeksi yöksi ja sen jälkeen Sukhothaihin. Tänään sitten yritettiin hommata bussilippuja, mutta ilmeisesti täältä ei edes pääse Mae sotiin, tai sitten kukaan ei osannut kertoa meille, että miten se tapahtuu. :D joku tosin mainitsi jonkun punaisen auton, mutta ei meillä ollut mitään hajua, mistä semmoset edes löytyy. Liekö ollut sitten semmoinen avonainen auto, millä olisi aika hurjaa kaahailla neljä tuntia. :D no ei siinä mitään, vaikka oltais päästy Mae sotiin, niin kukaan ei osannut sanoa, pääseekö sieltä sitten Sukhothaihin. Meille tarjottiin vain vaihtoehtona palata takaisin Chiang maihin (mistä meidän matka Thaimaassa alkoi) ja sieltä sitten Sukhothaihin. Tämän ajatuksen torppasin samantien, en halua mennä edes takaisin samaa reittiä. Ostettiin sitten pähkäilyn jälkeen liput Bangkokiin, vaikka alunperin ajateltiin, että jätetään se tällä kertaa kokonaan välistä. Huomenna klo 16 lähtee siis yöbussi Mae Sariangista Bangkokiin, semmoset 12 tuntia ajellaan pitkin Thaimaata. No, tulipa käytyä muutamissa ei-niin-turistikylissä ja - kaupungeissa. :D Ihania paikkojahan nämä olivat. Suosittelen Pohjois-Thaimaata lämpimästi kaikille.


torstai 19. tammikuuta 2017

Mae hong son



Laiska elämä Thaimaassa jatkuu. Alunperin meidän piti viettää Mae hong sonissa kaksi yötä ja jatkaa sen jälkeen matkaa Mae Sariangiin, mutta mies tulikin kipeäksi. Se Paissa alkanut yöllinen hytinä ja närästys oli alkua tyypilliselle vatsataudille. Mies lepäili sängyssä ensimmäisen päivämme Mae hong sonissa ja itsekin taisin vain torkkua peiton alla ja vähän käydä kävelemässä järvellä iltasella. Seuraavana päivänä saimmekin itsemme jo liikkeelle, mutta illalla mulla nousi pieni lämpö.. aikaisemmin päivästä olin kärsinyt lihas - ja nivelsäryistä, eli ilmeisesti jonkinasteinen nestehukka oli kyseessä. Sekin onneksi meni ohi yön jälkeen. :)





Oikeasti meidän elämä täällä Mae hong sonissa on ollut sairastelusta huolimatta aika leppoisaa. Tämä on pieni kaupunki, mikä ensi fiilikseltä tuntui mun mielestä vähän tylsältä. Mutta just siks täällä viihtyykin; aika tuntuu pysähtyneeltä. Tyypillisesti tänne tullaan trekkaamaan, mutta me ei jaksettu aktivoitua. Täällä on tosi kuuma, varjossa +33 eli ajatus vuoristolla kiipeilystä ei oikein houkuttele. Paissa ajeltiin joka päivä skootterilla, mutta täällä ei jaksettu vuokrata pyörää. Ollaan enimmäkseen lekoteltu, tallusteltu järveä ympäri, ruokittu järvessä asustavia kaloja (naureskelin, että tää on just mulle sopiva aktiviteetti) ja ehkä sen verran saatu itseämme liikkeelle, että käytiin morning marketilla ja kavuttiin liian monet portaat ylös päästäksemme kaupungin yläpuolella sijaitsevalle temppelille. Sen urakan jälkeen mies naureskeli, että näytin siltä kuin olisin tullut just saunasta. Ilmankos olikin hieman hikinen olo...







Mae hong son on muuten lähellä Burmaa ja burmalaisuuden aistii myös täällä! Kuvan temppeli on esimerkiksi burmalaistyylinen. Alunperin oltiin itse asiassa ajateltu matkustaa myös Burmaan, mutta päätettiin jättää se ensi kertaan.

Käytiin tänään ostamassa bussiliput huomiselle. Seuraavaksi matkataan Mae sariangiin, mikä on myös pieni välietappi, ettei välimatkat käy liian pitkäksi ennen Koh changia (tai sen lähialueita). Vuoristossa kaahaaminen serpentiiniteitä pitkin ei todellakaan ole mun lempparipuuhaa. Oon varannut valmiiksi jo muutamat muovipussit ja pahoinvointilääkkeet. Yäk.

Semmosta! Moikkuli!